sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Talven treenejä

Nyt kun kevät on pyörähtänyt jo kunnolla käyntiin, on hyvä päivitellä tänne talven aikana tehtyjä treenejä :D
Talvi sujui meidän osalta oikein mukavasti! Joulukuussa minulla oli parin viikon joululoma niin koulusta kuin töistä, ja tultiinkin Maken kanssa lomalle kotitallille. Pete ja Makke tulivat tosi hyvin toimeen, niinkuin aina :) Joulun jälkeen molemmat ponit myös raspattiin tutun eläinlääkärin toimesta.


Ponipoppoo joulukuussa. Niisku-shettis laukkaili joulun jälkeen vihreämmille laitumille vanhuuden vaivojen vuoksi. Hän oli erityisen rakastunut Makkeen, joten onneksi sai viettää viime hetkensä lempparipojun vieressä ♥

Uusi vuosi käynnistyi mainiosti, ja Makke palasi Tampereelle muistaakseni 4. päivä. Sen jälkeen olikin kovia pakkasia, jonka myötä auto hyytyi parkkipaikalle... Pakkasten vähän lauhduttua ollaan kuitenkin päästy valmentautumaan lähestulkoon viikottain, välillä jopa 2x viikossa. Maken kanssa koulupuolella ollaan tehty paljon treeniä vastalaukkojen ja siirtymisten kanssa. Näiden harjoitteiden avulla ollaan saatu liikettä ravissa ja laukassa paljon paremmaksi ja ponia kuuliaisemmaksi.



Estepuolella ollaan valmentauduttu 2-3 kertaa kuussa, tavoitteena saada vaan hyppyjä ja ratoja alle. Makke ei enää pelkää tai ole jännittynyt esteillä, parissa viimeisessä valmennuksessa se on pikemminkin innostunut, mutta pysynyt silti lapasessa! :D Sarjojen kanssa meillä on vielä petraamisen varaa. Varsinkin kolmoissarjoilla Makke ei oikein hahmota c-osaa ja siksi hypyt on vielä vähän epävarmoja.



Peten kanssa ollaan melkein viikottain tehty maastolenkkejä lähinnä käynnissä ja ravissa. Olen ollut koko alkuvuoden tosi kiireinen koulun ja töiden kanssa, ja välillä saattaa olla esimerkiksi 11 päivää putkeen ilman vapaapäiviä. Siksi Peten moikkaaminen on harventunut välillä harmittavan paljon :/ Onneksi tilanne pitäisi helpottaa nyt keväällä, kun kurssit saadaan pakettiin.


Nyt löytyy jo pajunkissoja!

Peten kanssa innostuttiin myös käymään jäällä helmikuussa, ja hitsi kuinka paljon poni tykkäsi! Koitin tehdä aina tosi kevyet treenit ettei pappaponi vaan kipeydy, mutta Pete innostui kyllä niin paljon, että sitä sai melkoisesti pidellä... Oli aivan ihanat reissut ♥






Oltiin tänään sunnuntaina Maken kanssa tallin rataharjoituksissa, jossa mentiin Maken ensimmäinen helppo B-rata. Ollaan talven treenien myötä saatu paljon varmuutta tekemiseen, joten en edes epäillyt etteikö päästäisi läpi. Rata oli mulle ihan uusi, Lasten esiohjelma B (2015). Siinä oli jopa pienet pätkät vastalaukkaa, mitä ei mulle ole muissa B-ohjelmissa tullut vastaan. Rata meni ihan näppärästi, Makke oli hiukan vahva edestä etten saanut sitä täysin kontrolliin. Saatiin kuitenkin 67%, joten olen ihan supertyytyväinen!


Äitillä oli vielä hakemista uuden kameran säätöjen kanssa, joten hetkittäin kuva menee ihan sumeaksi :-D Kyllä tästä onneksi jotain näkee!
PS. Lopun käyntiohjelmassa ratsastin radan väärin, siinä olisi pitänyt kääntyä radan poikki (RLV) keskikäynnissä, mutta jatkoinkin uraa. Tuomarillekin tämä taisi olla eka kerta kun kyseistä rataa tuomaroi, joten hänkään ei huomannut virhettä kuin vasta kun siirryttiin raviin... :D mentiin sitten rata loppuun asti näin. Eli älkää ottako mallia!

Rataharjoituksen hengessä ei sijoituksia katsottu, ja saatiin tuomarilta arvostelupöytäkirjan lisäksi myös suullinen palaute. Suoruudesta saatiin hyvää palautetta, lisäyksiä pitää treenata lisää ja toki Makke tarvitsee paljon voimaa vielä. Lisäksi tuli kommentti, että nyt vaan muualle ratoja suorittamaan, jotta tulisi sitä aitoa kisaharjoitusta :-) Näinhän se on, kun saatais vielä kyydit järjestymään, ja itelle viikonloppuvapaita enemmän...

Lisäksi tänä keväänä muutettiin miehen kanssa reippaasti isompaan asuntoon, hommattiin äidin kanssa uusi kamera (suurinosa postauksen materiaalista on kuvattu sillä!) ja mulla oli vastikään kaksi angiinaa putkeen. Vauhti ei silti siitä huolimatta voinut oikein hidastua kuin pariksi päivää...  Mulla olisi vielä vaikka ja mitä kirjoitettavaa, mutta josko sitä taas jatkaisi jossain toisessa postauksessa. Siihen asti, näkemisiin!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kahdeksan vuotta yhdessä

Oon ollut ihan pirun onnekas, kun olen saanut näin ihanan, hauskan, persoonallisen ja rakastettavan ponin elämääni! Tänään Pete on ollut omistuksessani kahdeksan vuotta, mikä tuntuu tosi pitkältä ajalta, vaikka toisaalta taas aika on mennyt hirmuisen nopeasti.

Kiitos rakkaalle pikkuponille ja kaikille niille, jotka on meitä matkan varrella auttanut ja opettanut! 

Meillä menee tälläkin hetkellä onneksi oikein hyvin ♥

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Kaksipäiväisessä treenissä

Tätä alkuviikkoa olen kuumotellut jo muutaman viikon ajan, sillä  päätin ilmottautua Piia Pantsun valmennukseen, kun niitä järjestetään satunnaisesti Maken uudella tallilla. Päätin mennä kaksi päivää, sillä harvemmin aikataulut onnistuu näin hyvin kuin tälle viikolle sattui osumaan. Vähän jännitti, miten Makke jaksaa molemmat päivät, mutta enemmän jännitti ihan vain se, miten oikein treeneistä selvitään :-D Koska hyppyjä meillä on vielä vähän takana, päätin osallistua puomi- ja kavalettitunneille, jotta ei jouduta liian vaikeaan ryhmään. Tämä olikin tosi hyvä, sillä päästiin menemään ihan pikkuesteitä ja keskityttyä paljon perustyöskentelyyn sileällä.

Pahoittelut kuvakaappauksista ja niiden laadusta, muita kuvia ei valitettavasti ole!

Tiistai-iltapäivästä tosiaan aloiteltiin puomitunnilla. Kävimme aluksi läpi mitä me Maken kanssa osataan, jonka jälkeen alkoi verryttely. Teimme käynnissä ja ravissa väistöjä ja avotaivutusta, jotka onnistuivat Makelta hyvin! Tästä saimme kehujakin, mikä tietysti lämmitti sydäntä, meinaan noita onkin harjoiteltu melko paljon. Sitten ruvettiin tulemaan ravipuomeja ja pienet lankkuesteet ravissa. Alkuun Makke jännitti lankkuja, mutta kun poni tajusi, että niistä pääsee vaikka kävelemällä yli, alkoi homma sujumaan. :-)


Tiistain tunti oli aika rankka meille kahdelle huonokuntoiselle, sillä tehtiin kestävyysharjoittelua - menimme todella pitkiä pätkiä laukassa ilman taukoja, aina vähintään 5min taukojen välissä. Laukka tuli pitää rauhallisena mutta laadukkaana. Makella kestävyyskunto ei ole ihan huippu, ja tätä pitääkin treenata enemmän jatkossa! Laukkatehtävien aikana menimme laukkapuomit sekä kaarevaa lankkulinjaa, missä piti vaihtaa aina laukka esteen päällä. Alkuun oli vähän hakemista vaihtojen kanssa, toisessa suunnassa homma sujui ihan loistavasti ja vaihdot löytyi joka ikinen kerta. Tämä ilahdutti minua todella!


Tiistain treeneistä videota. Äidille hurjan isot kiitokset siitä, että ajelit meitä moikkaamaan ja kuvaamaan ♥


Keskiviikkoaamuna treenit alkoivat jo kello 7, joten olin vähän silmät ristissä aamulla tallille mennessäni, puhumattakaan ponista... :D Makke olikin tänään selvästi rauhallisempi ja jopa hiukan väsynyt. Se oli kyllä todella hyvä ratsastaa, mutta melko erilainen kuin tavallisesti. Yleensä Makelta löytyy ylimääräistä energiaa ja sitä harvemmin joutuu ratsastamaan eteen ja hereille. Nyt Makke oli todella kuuliainen, mutta välillä piti vähän jopa patistaa. Piia kehui Makkea nyt selkeästi rennommaksi ja sanoi, että nyt sen kanssa todennäköisesti pystyy tekemään estetreeniäkin ilman suurempia hankaluuksia.



Toisena päivänä treeni oli sikäli kevyempi, että emme tehneet laukkaa niin paljon kuin edellisenä päivänä. Menimme alkuun ravipuomeja ja kavaletteja samaan tapaan kuin edellisenä päivänä, ja sitten tehtiin samaa myös laukassa. Makke oli todella rento kavaleteilla, ja ensimmäistä kertaa ikinä ravasi rauhassa kavalettien yli, aiemmin on aina hypännyt ja siirtynyt laukalle. Laukassa meillä oli edelliseen päivään verrattuna enemmän haasteita, eikä onnistuttu vaihdoissa kuin kerran. Selvemmät avut olisi pitänyt kuskilla olla, ja poni vielä paremmin hereillä.

Laukkapuomeilla välit olivat tarkoitettu hevosille, joka teki meille hommasta vähän haastavaa, ja Makke kolautteli aika paljon sekä vaihteli ristilaukalle. Nämä kertoo toki epätasapainosta, jota pyritään korjaamaan aktivoimalla takaosaa ja herättelemällä heppa kuuntelemaan kuskia. 



Otettiin myös pieniä hyppyjä. Yllätyin todella Maken positiivisesta fiiliksestä, sillä se kyttäsi nyt huomattavasti vähemmän kuin aiemmilla hyppykerroilla. Menimme esimerkiksi vesimattoa, jolle Makke viime syksynä kielsi lähes poikkeuksetta treeneissä. Nyt poni kuitenkin meni ensi yrittämällä yli, eikä oikeastaan kytännyt estettä juurikaan! Tämä oli suuri työvoitto mulle, sillä tavoitteena on meillä ollut saada Makke rennommaksi esteillä ja luottamaan muhun, että kyllä niistä pelottavistakin asioista voidaan mennä yli. Tosin seuraavalle esteelle sitten unohdin ratsastaa, ja siihen Makke hämmästyksestä pysähtyi - mentiin tosin silti yli siitä, muttei kovin tyylipuhtaasti ;)


Tänään oli jaossa 1000000 poikaystäväpointsia, kun poikaystäväni jaksoi kanssani herätä klo 5.30 ja lähteä kuvaamaan meidän valmennusta. :'D Onko mulla vähän ihania ihmisiä ympärillä? ♥

Kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen Maken suorituksiin valmennuksissa. Se jaksoi yllättävän hyvin ja oli tosi hyvä ratsastaa molempina päivinä. Sain myös itse hyödyllistä palautetta liittyen istuntaani - jalkojen ja käsien kanssa on vielä petrattavaa, mutta yleisesti pysyn kuulemma hyvin perillä siitä, mitä hevonen tekee ja meidän yhteistyö Maken kanssa toimii. Vielä on treenattavaa liittyen hevosen vaikuttamiseen mm. niin, ettei oiota kulmissa ja estetehtävienkin jälkeen ratsastettavuus säilyy. Lisäksi tietysti hyppyjä, hyppyjä ja hyppyjä, jotta saadaan rutiinia.

Nyt sitten loppuviikko Makella on hieman kevyempää, katsotaan mitä keksitään. Viikonloppuna pääsen taas moikkaamaan Peteä ja pääsempä HIHS:iinkin myös!

torstai 13. lokakuuta 2016

Vihdoin valmis

...Kertomaan teille tästä kaikesta, mitä viiden kuukauden hiljaiselon aikana on tapahtunut. Melko isojakin muutoksia on tapahtunut, minkä takia en ole niitä suoraansanottuna uskaltanut blogiin kertoa ja ajatukset ja ajankäyttö ovat olleet jossain ihan muualla kuin internetin maailmassa. Olen myös tullut ehkä vähän "vanhaksi" internetiin jakamisen suhteen; en enää halua jakaa niin paljon asioitani internetiin. Mutta blogin kirjoittaminen on aina niin kivaa, ja jos siellä ruudun takana muutama seuraaja on, niin tervetuloa lukaisemaan, mitä meille kuuluu nykyään!


Toukokuun lopulla Pete sairastui kaviokuumeeseen. Saimme äidin kanssa sairauden nopeasti kiinni, kun huomasimme Peten olevan vähän jäykkä kävellessä tarhasta talliin. Tunnin sisällä saimme tutun eläinlääkärin tarkastamaan Peten, etukengät jaloista irti ja kipulääkettä ponille. Syytin itseäni ihan hirveästi tapahtumasta, vaikka olimme tehneet kaiken samalla lailla kuin aiempina terveinä keväinä ja eläinlääkärin suositusten mukaan.



Onneksi kipulääke vaikutti nopeasti ja Pete oli jo seuraavana aamuna karsinassa ihan villi. Parin viikon koppilevon jälkeen kävimme kuvauttamassa jalat klinikalla, ja Pete oli (ilman kipulääkettäkin) klinikalla niin villi, että eläinlääkäri kysyi meiltä, että mikäs tällä ponilla siis olikaan. :D Kuvat olivat onneksi todella hyvät ja saimme huokasta helpotuksesta - ja Petekin pääsi taas valvotusti ulkoilemaan. Melko nopealla aikataululla jouduimme siirtymään kokopäivätarhaukseen, sillä Pete stressasi sisälläoloa niin paljon, että sille tuli yksi ähky.

Poni ekaa kertaa käymässä pihalla sairastarhassaan - oliko vähän villi meno... Pete vaihtoi tarhaa melko pian, jotta ei riehuisi vierustoverin kanssa ja pystyisi olemaan ilman kuonokoppaa kun uudessa tarhassa ei ollut hiekkaa eikä ruohoa :)


Kesäkuu menikin sitten ihan levossa, mutta heinäkuussa eläinlääkärin luvalla aloimme tekemään kävelylenkkejä. Tätä hommaa varten hankinkin Viljar-shopista ohjasajovermeet, joista olen jo pitkään haaveillut! Pete aikanaan ajolle opetettuna osasi homman hienosti ja liikkuikin reippaammin maastolenkeillä ohjasajaen kuin taluttaen. Hiljalleen päästiin myös ravaamaan ja sitten uskalsin hypätä selkäänkin. Pete on liikkunut todella hyvin ja mielellään, josta olen äärimmäisen tyytyväinen.

Ekan ohjasajosession jälkeen, olin niin tyytyväinen (ja poni kans!)


Pete tahtoo palvelua ja HETI! :D

Syksyiset maastolenkit ovat olleet suuri voimavara mulle ♥
Toinen iso muutos tapahtui syyskuussa, kun Makke muutti pois kotitallilta ja lähti mun mukaan Tampereelle. Makke muutti maneesilliseen täyshoitotalliin, ja meillä on tavoitteena tämä talvi treenata ja edistyä niin este- kuin koulupuolella. Maken muutto jännitti minua aivan älyttömästi, menetin monia yöunia ja näin paljon painajaisia... :D Nyt kun ollaan oltu reilut viisi viikkoa uudella tallilla, uskallan huokaista helpotuksesta. Makke on sopeutunut tallille hyvin, vaikka alkuun olikin hankaluuksia, kun poni tarhassa riekkuessaan irroitti kenkiään ja kaviotakin repeytyi...

Uusi paikka jännitti Makkea alkuun aika paljon, ja se oli ihan hirveästi mun perään!

Uudella tallilla olemme päässeet jo nyt käymään valmennuksissa enemmän kuin koko alkuvuoden aikana, ja Makke on edennyt hienosti koulupuolella mutta erityisesti estepuolella. Minä arkajalka olen uskaltautunut jo kahdelle estetunnille, ja meillä on ollut KIVAA! Makke on ylittänyt odotukseni hyppyharjoituksissa ja itseasiassa ylipäätään ratsastettavuudellaan - se on hetkittäin ihan uskomattoman mukava ja hieno ratsastaa. Olen myös todella iloinen, että olen löytänyt itselleni sopivan valmentajan, joka lisää motivaatiotani treenaamiseen.


Treenien ohella tehdään aika paljon myös kävelylenkkejä - hyvällä säällä ihanissa maisemissa, pimeällä/huonolla ilmalla olen oikein tyytyväinen tallustellessani maneesissa :D


Tallin harjoituskisat olivat lokakuun alussa, ja siellä menimme Maken ekan helppo C -radan. Rata sujui melkolailla odotusten mukaan. Pieniä rikkeitä toki tuli ja aina ei oltu ihan samalla kartalla, sekä kisatilanne toi lisäjännitystä suoritukseen. Olen silti tyytyväinen tähän kisadebyyttiin, sillä Makke tsemppasi hienosti ja jotkut pätkät radalta olivat oikein onnistuneita. Saimme 68,95% ja sijoituimme toiseksi, jolloin Maken ruusuketili aukesi! Ihanaa! :)

Moi! Oon pikku-Makke ja olin tänään superhieno!




Kannattaa parantaa kuvanlaatua alareunasta, automaattisesti menee aika karmealla kuvanlaadulla :'D

Omassa elämässäni on tapahtunut myös paljon, sillä kesätöiden päättymisen jälkeen sain välittömästi vakkarityön Tampereelta ja yliopisto-opinnot jatkuivat elokuun lopussa. Tällä hetkellä olenkin tosi kiireinen, kun ramppaan koulun, työn ja tallin väliä. Niinä harvoina vapaapäivinä sitten huristelen Peteä pusuttelemaan tänne kotiin, kuten juuri nytkin ehdin pari päivää täällä olemaan ♥ Täytyy sanoa että järjestelyä on ja paljon, eikä aina ole aikaa tarpeeksi esimerkiksi poikaystävälleni. Onneksi hän ymmärtää ja onneksi yleensä ainakin kerran päivässä ehditään yhdessä joko edes käymään kaupassa, laittamaan ruokaa tai vähän katsomaan Netflixiä. :D





Anteeksi tällainen kilometripostaus, jaksoikohan kukaan lukea tänne loppuun asti? :) Ilmoittakaa itsenne ja mikäli jutut tästä uudenlaisesta elämäntilanteesta kiinnostaa, voisin koitata postata vähän useammin kuin kerran puoleen vuoteen! :D